maanantai 23. maaliskuuta 2015

Inkivääriolutkakku

Alkuun on hyvä selventää, että ginger beer-nimen alle mahtuu monta erilaista tuotetta.

1) alkoholipitoiset oluet jotka on maustettu inkiväärillä. 1800-luvulla juotu inkivääriolut ei ollut mallasolutta, vaan kiljun tyylinen juoma joka oli maustettu inkiväärillä. Nykyään inkiväärillä maustettuja mallas- ja muitakin oluita on saatavilla ruokakaupoista ja Alkosta.
2) inkivääristä ja mausteista uutettu alkoholiton virvoitusjuoma, ginger beer, joka on voimakkaan inkivääristä ja hieman makeaa. Suomessa myytäviä merkkejä ovat ainakin Fentimans ja Old Jamaica.
3) ginger ale, limonadi joka on makeaa ja jossa on aavistus inkiväärin makua. Näitä löytyy ruokakauppojen hyllyiltä, valmistajia ovat ainakin Hartwall ja Schweppes.

Tässä ohjeessa oleellinen on ryhmä numero kaksi. En suosittele ginger ale-ryhmää, sillä ne ovat niin hennon inkiväärisiä että sitä tuskin huomaa. Ehdoton kunkku Suomessa myytävistä hyvistä inkiväärioluista on Old Jamaica. Se on aika makeaa, mutta inkivääri maistuu vahvana ja siinä on myös ripaus sitruunaa. Fentimans on ihan eri tuote, en siitä itse oikein pitänyt. Lisäksi olen maistanut jotakin luomukaupasta ostamaani inkivääriolutta, joka oli ihanan inkivääristä, mutta merkkiä en muista. Suosittelen siis lämpimästi Old Jamaicaa, jota myyvät etniset kaupat.


Rakastan inkivääriä, ja halusin kehitellä ei-niin-perinteisen inkiväärikakun. Yleensähän inkiväärikakut ovat ihan tavallisia kahvikakkuja, jotka on maustettu kuivatulla inkiväärillä. Tämä taas on vähän hienompi tekele, joka kostutetaan ja jossa inkivääri maistuu myös kuorrutteessa. Vaikka laitoin inkivääriä aika reippaasti taikinan kokoon nähden, se ei valmiissa kakussa ihan hirveästi erotu. Ehkä kuivattu toimisi paremmin. Mikäli pidät raikkaista ja kevyistä makuyhdistelmistä, kuten sitruunaleivonnaisista, on tämä kakku taatusti mieleesi! Fariinisokerin ansiosta maku on hiukan jouluinen. Tykkään käyttää fariinisokeria tai täysruokosokeria leivonnassa aina kun ne yleisilmeeseen sopivat, sillä ne tuovat hyvää makua.


Mitoitin taikinan kahteen minivuokaan, joita varmasti tulen käyttämään toistekin silloin kun leivon kahvikakkuja. Pyöreän rengasvuoan halkaisija on 12cm ja korkeutta löytyy 5cm. Se on suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin iso donitsi. Tähtivuoan halkaisija on sakarasta sakaraan saman verran, mutta se on vähän matalampi. Taikinan koko on noin kolmannes isosta kahvikakusta. Tätä pienempää alkaa olla jo haastavas tehdä, sillä silloin kananmuna pitäisi puolittaa ja en oikein pidä siitä, sillä en keksi käyttöä ylijääneelle puolikkaalle. Voit hyvin paistaa taikinan muffinivuoissa, ellet omista minikakkuvuokia.

Inkivääriolutkakku (2 minikakkua)

75g voita tai margariinia
0,75dl fariinisokeria
1 kananmuna
0.75dl Old Jamaicaa
1,5dl vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
2tl tuoretta inkivääriä raastettuna (jos haluat laittaa kuivattua, käytä varovaisemmin!)
Kostutukseen Old Jamaicaa
Kuorrute: 
25g voita tai margariinia
100g sitruunatuorejuustoa
0.5dl tomusokeria
loraus Old Jamaicaa

Vaahdota pehmeä rasva ja fariinisokeri. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja inkivääri kulhossa. Lisää seokseen vuorotellen inkiväärioluen kanssa. Paista voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 175 asteessa uunin alatasolla noin 20-25min.
Kumoa kakku jäähtyneenä ja kostuta parilla teelusikallisella inkivääriolutta. Valmista kuorrute: Sulata rasva ja sekoita se yhteen muiden ainesosien kanssa. Sivele kuorrute kakun pintaan veitsellä.
Anna jähmettyä puolisen tuntia jääkaapissa ja käy käsiksi!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Suklaiset hasselpähkinäkuppikakut

Multa jäi suuren hacaron-sodan jäljiltä suklaa-hasselpähkinälevitettä, jonka halusin käyttää johonkin. Arvoin pikkuleipien ja leivoksen välillä, ja oikea ratkaisuhan oli herkulliset kuppikakut!

Siitä, miten kuppikakku ja muffini erotetaan toisistaan, väitellään kai loputtomiin. Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että kuppikakkutaikina on rasvasta ja sokerista vaahdotettu, vähän kevyempi taikina ilman suklaata ja sattumia, jossa pääosassa on maukas kuorrute. Mutta sehän tekisi kaikista kuorrutetuista muffineista ihan vaan muffineja, jos taikina on yhtään erilainen - ja muffinitaikinan voi tehdä ainakin kolmella eri tavalla. Kun olin lapsi, ainoat muffinit olivat ne, jotka vaahdotettiin kananmunista ja sokerista. Rasvasta ja sokerista vaahdotetut sekä sekoitettu taikina astuivat kehiin vasta myöhemmin, oikeastaan silloin kuin leivonta harrastuksena yleistyi hurjasti ja amerikkalaisia reseptejä alettiin jakaa urakalla. Tämäkin varmaan riippuu siitä missä on asunut, mutta meilläpäin muffinit olivat kyllä tosi ankeita :D Sokerikakkutaikinaan ei voi edes sekoittaa sattumia, sillä ne painuvat vuoan pohjalle ja palavat kiinni.

Itse asiassa mulla kesti tosi kauan, että opin puhumaan kuppikakuista. Opiskeluaikanani sellaisia ei tunnettu vaan kaikki vastaavat olivat ihan vaan kuorrutettuja muffineja. Tai leivoksia. Nimi kuppikakku on Suomessa tosi tuore, ehkä jonkun viisi vuotta tai alle ollut käytössä yleisesti. Puhuisin edelleenkin ihan vaan muffineista, mutta kuppikakku on jo niin vakiintunut termi että sillä tekee asiansa selväksi helposti. Minulle kuppikakku on siis yhtä kuin kuorrutettu muffini. Ja paras muffinitaikina on se helpoin: sekoita kaikki aineet yhteen. Näin tehdyt muffinit ovat aina kosteita, ellei sitten pidä niitä uunissa liian kauan.

Näiden ideana on taikinan sekaan jemmattu nokare hasselpähkinälevitettä, joka leviää ihanasti muffinin sisään paistettaessa. Hasselpähkinälevite maistuu myös kuorrutteessa. Sitäkin voisi toki sivellä pintaan sellaisenaan, mutta halusin kivan pursoteltavan kuorrutteen. Lisäksi lisäsin taikinaan rouhittua hasselpähkinäsuklaata, jota äitini toi tuliaiseksi ja joka piti tietysti hävittää johonkin :D Näillä elementeillä lopputulos oli niin makea, että vähempikin olisi riittänyt! Yksi kuppikakku hävittää taatusti kaikki sokerihimot, ja tämä on jo minulta melkoinen kehu, niin kova toleranssi sokerin suhteen mulla on. Siksi suosittelen jättämään levitesydämen ja/tai suklaan taikinasta pois, mikäli haluat kuorruttaa muffinit. Ilman kuorrutetta taas ne ovat aivan ihana lisä. Sinä päätät!

Alunperin laitoin kuorrutteeseen 125 grammaa levitettä, sillä halusin käyttää jämät pois kaapista pyörimästä. Se oli kuitenkin jo liikaa, joten vähensin ohjeen määrää 100 grammaan.  Jos määrä arveluttaa etkä pidä kovin makeasta, suosittelen aloittamaan 75 grammalla, maistamaan seosta ja lisäämään levitettä jos siltä tuntuu. Kuorrutteen määrä on myös aika reilu, sillä sai tehtyä suuret pursotukset ja ylikin jäi pari lusikallista. Kannattaa puolittaa kuorrutteen määrä, jos haluat tehdä vain pienet pursotukset. 


Paistoin muffunit normaalikokoisissa muffinivuoissa (pohjan halkaisija noin 5cm). Minikokoisia tulee tietysti tuplamäärä. Suosittelen lämpimästi muffinipellin käyttöä, jotta muffineista tulee tasaisen muotoisia. 

Suklaiset hasselpähkinäkuppikakut (8kpl) 

1dl vehnäjauhoa
1dl hasselpähkinäjauhetta
0,75dl sokeria
1rkl kaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria
 1tl leivinjauhetta
1 kananmuna
75g voita tai margariinia
0,25dl maitoa
(n. 50g suklaarouhetta)
(suklaa-hasselpähkinälevitettä, esim Nutella)
Kuorrute: 
2dl kermaa (suosittelen vispikermaa, kuohukermalla lopputuloksesta tuli vähän rakeinen; tuorejuustokin toimisi varmasti hyvin!)
100g (vähän reilu desilitra) suklaa-hasselpähkinälevitettä
(koristerakeita)

Sulata rasva kattilassa. Sekoita kuivat aineet suklaata lukuunottamatta kulhossa. Kaada sekaan rasva, maito ja kananmuna. Lisää viimeisenä suklaarouhe ja sekoita taikina tasaiseksi. Laita muffinivuoat puolilleen taikinaa. Lisää vuokiin 1tl hasselpähkinälevitettä ja peitä se taikinalla. Paista 200 asteessa 10-15min. 
Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon hasselpähkinälevite. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinien päälle. Koristele halutessasi vielä koristerakeilla. Säilytä jääkaapissa. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Hacaron-leivokset

Mikäpä olisi sopivampi ensiresepti blogiini kuin raivostuttava macaron? Pidän näistä pienistä perkeleistä aivan tavattomasti, mutta mulle ne ovat toistaiseksi liian vaikeita tehdä. Olen yrittänyt viisi kertaa ja feilannut joka kerta enemmän tai vähemmän täydellisesti. :D Otan asian huumorilla, sillä pidän haasteista. Mutta olen tosiaan tehnyt varmaan kaikki mokat, joita näiden kanssa voi tehdä! Neljännellä yrityksellä päätin kokeilla jotakin uutta, eli vaihtaa mantelijauhon hasselpähkinäjauhoon. Idea tähän tuli kaapissa pyörineestä hasselpähkinäjauhepussista. Makua ajatelen lopputulos oli aivan taivaallinen. Parempaa kuin mantelista tehty macaron, minähän rakastan hasselpähkinää! Mutta manteli on koko macaronien ydin, eli hasselpähkinäinen versio olkoon hacaron. Koska epäonnistumiset ovat opettavaisia, kuvailen hieman kärsimyksiäni näiden parissa. Ensimmäisen kerran yritin pari vuotta sitten.

Ensimmäisellä kahdella kerralla valkuaisvaahtoni oli selvästi ylivatkattua, sillä lopputulos oli sellainen rosoinen kuukivi joka vain pyöri lautasella ja jolla oli levinneet jättijalat. Kolmannella kerralla vatkasin valkuaisia vähemmän ja kuorista tuli sileitä, mutta niiden jalat levisivät pitkin peltiä ja macaronit näyttivät todella härskeiltä. Nyt aloin jo syyttää uunia, sillä massan koostumus oli täydellinen pellille pursotettaessa: sileää, hieman valuvaa ja huiput tasoittuivat pian. Lisäksi ne jäivät raaoiksi vaikka pinta tummui, enkä saanut niitä irti leivinpaperista. Roskiin meni. Huomauttaisin, että olen myös koputellut peltejä, kokeillut eri reseptejä, kuivattanut massaa pellillä puolesta tunnista tuntiin ja punninnut ainesosat grammalleen. Tässä vaiheessa päätin laskea hieman uunin lämpötilaa ja kokeilla hacaron-muunnelmaani. Johan koheni! Tavallaan. Kuorista tuli sileitä eivätkä jalat enää levinneet pitkin peltiä, mutta nyt ne olivat osittain onttoja. Kaiken huipuksi uunini näköjään paistaa epätasaisesti, sillä kaikki pellin reunoilla olevat lähtivät irti nätisti, mutta keskellä olevat olivat vielä vähän raakoja eikä niitä saanut irti leivinpaperista. Ne, jotka sain irti, olivat ihan siedettäviä ja kehtasin jo täyttää ja kuvata ne. Vähän lättäniä vain. Koostumus oli hyvä!

Viides kerta toden sanoo? Nyt mua nauratti jo ihan tosissaan, sillä pursotin pellille kauniita, pyöreitä nappeja, jotka eivät levinneet mihinkään kuivattamisen aikana. Ne olivat uunista ulos tullessaan soikeita, vinoja JA edelleen vähän onttoja yläreunasta. Voin vielä ymmärtää vinouden ja onttouden, koska massa saattoi tällä kertaa olla aavistuksen liian löysää ja jos lämpötilassa on vielä säätämistä, ne saattavat kohota miten sattuu. Mutta että SOIKEITA? En kestä. :D Nyt mulla on ihan pakkomielle saada näistä vielä joskus onnistuneita, joten yritän taatusti vielä. Pahoin vain pelkään, että uunini on näihin liian epätarkka ja epäluotettava. Viides satsi lähti onneksi irti paperista, joten täytin ne vaikka olivat rumia ja vein töihin työkavereideni iloksi. Vaikken ikinä saisi hacaroneistani tämän kauniimpia, pieni onttous ei silti makua haittaa. Joten tässä se itse pääasia eli resepti. Alkuperäisen löysin nimellä Macarons! Helppo ohje.

Yritys numero neljä. Menettelee. Ei jättijalkoja! Jee!
Hacaronit (noin 15 valmista leivosta koosta riippuen)

50g hasselpähkinäjauhetta
55g kananmunan valkuaista
100g tomusokeria 
2 rkl sokeria 
(tomu- tai pastaväriä)

Siivilöi hasselpähkinäjauhe muutaman kerran. Punnitse se vasta siivilöimisen jälkeen tarkasti, sillä käyttämäni jauhe (Meiran) tehdään kuorellisista pähkinöistä ja hävikki on isompi kuin mantelijauheesssa. Siivilöi ja punnitse tomusokeri ja sekoita se hasselpähkinäjauhoon. Seoksen voi siivilöidä vielä kerran. Erottele valkuaiset keltuaisista ja punnitse. En vanhentanut valkuaisia, sillä monet ovat onnistuneet ilman sitäkin. Jotkut ovat jopa epäonnistuneet vanhentamalla valkuaiset, kun saavat vanhentamatta aikaan kauniita leivoksia. Valkuaisten tulee olla huoneenlämpöisiä! Laita tässä vaiheessa valmiiksi pursotinpussi, jossa on noin 1cm aukolla varustettu pyöreäpäinen tylla. Sulje pussi vähän tyllan yläpuolelta esimerkiksi paistopussin sulkijalla, ettei massa valu ulos pussista kun täytät sitä. Laita myös leiivnpaperi pellille. Leikkaa paperista saman kokoinen kuin pellistä, sillä liian suuren paperin taitokset vääntävät hacaronit mutkalle. 

Vaahdota valkuaisia, kunnes ne alkavat vaahtoutua. Sekoita sokeri joukkoon lusikallinen kerrallaan. Vatkaa kiiltäväksi marengiksi. Lisää mahdollinen väri nyt. Älä vatkaa massasta liian paksua! Siitä ei pidä tulla marenkia, joka ei liiku kulhossa vaikka kääntäisit kupin ympäri. Marengin tulisi olla sopivaa, kun nostat vatkaimia ja massa jää vatkaimiin pieniksi huipuiksi. Kippaa tomusokeri-hasselpähkinämix kulhoon ja sekoita nuolijalla. Sitten tarkkana: liian vähän sekoittamalla massa jää liian kovaksi ja lopputulos on kuukivi. Liikaa sekoitettu massa valuu pitkin peltiä ja saat pellin kokoisen hacaron-neliön. Kun marengin koostumus on sopiva, massaa ei tarvitse paljoa pyöritellä. Massa on sopivaa, kun vedät siihen viillon nuolijalla ja se  umpeutuu noin 10 sekunnissa. Voit myös kokeilla tiputtaa massaa pellille. Se on sopivaa, kun se laskeutuu tasaiseksi eikä siihen jää huippuja. Sekoita vielä pari kertaa, jos massa vaikuttaa liian kovalta ja kokeile uudelleen. 

Pursosta massasta kolikon kokoisia ympyröitä. Tai millaisia haluatkaan, omieni läpimitta oli noin 3cm. Oikein sekoitettu massa tasoittuu hetken päästä pursottamisesta, eikä siihen jää teräviä huippuja näkyviin. Kun olet pursottanut pellin täyteen, tiputa pelti pari kertaa noin 10cm korkeudelta pöydälle, jotta isoimmat ilmakuplat hajoavat. Anna leivosten levätä pellillä 30-60min. Ne ovat valmiita uuniin, kun pinta on kosketuskuiva. Tämä vaihe on kuulemma tärkeä jalan muodostumisen kannalta. Paista 150-asteisessa uunissa 10-18 minuuttia. Joudut valitettavasti kokeilemaan paistoajan sekä paistotason oman uunisi mukaan. Lämpötila voi olla 130-150 astetta ja voit paistaa ne joko keskitasolla tai alatasolla, jos ne saavat liikaa väriä. Omassa uunissani keskitaso ei tule kysymykseenkään, pinta tummuu hetkessä. 

Vinkit

Nämä voi täyttää millä tahansa, mikä sopii myös macaroneihin. Muutenkin kyseessä on ihan sama leivos, joten samat kikat pätevät näihin. Täytin leivokset suklaa-hasselpähkinälevitteellä ja lopputulos oli tosi herkku! Nämä ovat niin makeita, että olin tyytyväinen yhdestä leivoksesta.

Parhaimmillaan nämä ovat, kun ovat saaneet levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kuoret säilyvät huoneenlämmössä pari päivää. Sekä kuoria että valmiita leivoksia voi pakastaa.

Entä mitä tehdä ylijääneille keltuaisille? Niistä voi tehdä lemon curdia tai erilaisia mousseja. Laitan reseptejä sitä mukaa kun saan kehiteltyä, sillä haluan käyttää kaikki ainesosat hyödyksi. Ylijääneet keltuaiset voi pakastaa odottamaan myöhempää käyttöä. Ne säilyvät hyvänä muutaman kuukauden. Minä syötin yhden kissalleni, joka ilahtui.

Esittely

Moi ja tervetuloa! Olen Mad Dressmaker, ompelija Lahdesta. Pääpaino bloggaamisessa on ompelublogillani, mutta päätin pistää ihan oman leivontablogin pystyyn. Taustoistani kerron sen verran, että suoraan peruskoulusta hakeuduin opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi. Viihdyin siellä vuoden ja alun toista, mutta päädyin sitten vaihtamaan alaa. En kokenut että haluan leipomisesta sittenkään ammattia, ja ollakseni rehellinen taitoni eivät siihen riittäisikään. Haaveilin nimenomaan konditoriapuolesta, mutta siihen olen liian kömpelö etenkin koristelupuolella. Enkä siis halua vähätellä itseäni, se vaan on totta. Kilpailu on nykyään kovaa, kun joka toisella on leivontablogi ja ihan kotileipuritkin esittelevät blogeissaan toinen toistaan upeampia luomuksia. Ompelusta sainkin sitten itselleni ammatin, ja leivonta sai jäädä harrastukseksi. Alanvaihto oli elämäni viisain päätös, sillä nyt suhde leivontaan on oikea. Teen sitä siksi, että haluan pitää hauskaa. En tee sitä siksi, että tahdon olla paras tai edes erityisen hyvä. Pääasia on, että tekeleeni maistuvat hyvältä!

Alkusysäys tälle blogille tuli laihdutusprojektista. Olen ihan järkyttävä sokerinarkkari, ja tupakoinnin lopetettuani paino nousi reippaasti. Yhtäkkiä mulla olikin paljon enemmän rahaa, ja pystyin syömään ihan mitä halusin. Olen kyllä pistänyt onnistuneesti pääpainon siihen, että teen terveellisempää ruokaa ja syön enemmän rehuja. Tupakoidessani oli ihan turha haaveilla tuoreista vihanneksista päivittäin tai tehdä ruokia, joihin menee paljon ainesosia. Mutta kyllä se sokerikin vie... En ole koskaan elämässäni ollut normaalipainoinen, joten siihen en edes pyri. Haluaisin vain samoihin mittoihin kuin muutama vuosi takaperin. Uskoisin pääseväni siihen pelkästään herkkujen määrän rajoittamisella, sillä se on isoin ongelma. Syön niitä oikeasti niin paljon. 

Tässä vaiheessa muuten sanon, että tämä ei ole perinteinen laihdutusblogi! Rasvattomat ja stevialla leivotut "herkut" saavat sydämeni särkymään. Tietysti käytän kevyitä ainesosia silloin, kun ne reseptiin kuuluvat, mutta en pyri tekemään kaikesta mahdollisimman kaloritonta. Avainsana onkin kohtuus. Tahdon tehdä ihan tavallisia leivonnaisia, mutta jutun juju on pienemmät annoskoot. Todella monet reseptit mitoitetaan isoiksi. Tästä syystä en itse asiassa leivokaan kotona kovin paljon, koska jos teen 24 kuppikakkua, joudun myös syömään ne yksin. Sama homma kakkujen kanssa. Tykkäisin harjoitella erilaisia kuorrutus-ja koristelutekniikoita, mutta mihin ihmeeseen työnnän 12 hengen täytekakun? Monet kaveritkin vahtivat painoaan ja osa ei edes pidä makeasta, joten en voi tunkea herkkuja rajattomasti kodin ulkopuolellekaan. Suurimman osan, ellen ihan kaikkia, resepteistä mitoitan siis yksinelävän ihmisen tarpeita ajatellen. 

Ja itselleni asetan muutaman säännön. 1) En osta kotiin muuta makeaa kuin sen, minkä leivon 2) Lupa leipoa on kerran viikossa 3) Määrien tulee olla pieniä, enkä niistäkään saa syödä kaikkea kerralla. Vuodatan tämän kaiken julkisesti että myös pitäytyisin päätöksessäni, sillä monet ihanista ompelemistani vaatteista kiristävät vyötäröä vähän liikaa. :D Näin yhdistän sekä huvin että hyödyn, sillä pidän leipomisesta äärettömästi ja sitä olisikin kivaa tehdä enemmän. Lupa herkutella silloin tällöin toimi aikaisemminkin kun painoni nousi turhan paljon, joten uskon vakaasti että siitä on apua tälläkin kerralla. Kiellot eivät ainakaan itselläni johda mihinkään. Sitäpaitsi elämä ilman makeaa on kamalaa! Kaikki kunnia vaan niille, jotka voivat elää täysin tyytyväisenä ilman sokeria. Minä en, enkä itse asiassa edes halua. Parhaita asioita maailmassa on itse tehty herkku, jonka voi nauttia kiireettömästi ja hyvällä omallatunnolla. 

Blogini päivitystahti tulee varmasti pysymään aika hitaana, sillä pääpaino on ompelulla enkä sitäkään tee ihan koko aikaa. Mulla on vielä muitakin harrastuksia (anime, pelit, musiikki, kirjallisuus) ja aikaa rajallisesti. Mutta päivitän tätä blogia vähintään kerran kuukaudessa. Toivottavasti viihdyt seurassani. Leivotaan maailmasta vähän makeampi paikka!